Ruotsinkielen opetuksen muuttaminen

Ruotsin kielen opetuksesta ja ns. pakkoruotsista on keskusteltu jo pitkään.
Aihe herättää herkästi tunteita ja kaipaa rakentavaa keskustelua.

Ruotsin kielen opetusta on kritisoitu niin politiikassa kun kouluissakin. Monelta tuntuu unohtuneen toisen kotimaisen kielen todellinen merkitys. Historiallinen näkökulma on usein nuorten tiedossa, mutta konkreettinen kielen käyttäminen jää ainakin teini-iässä vähäiseksi, ellei omassa lähipiirissä ole ruotsia puhuvia.

Ruudin aloitekanavalle tulleessa aloitteessa ns. pakkoruotsi ehdotetaan muutettavan kouluissa valinnaiseksi oppiaineeksi. Taustalla lienee näkemys, että toiselle kotimaiselle kielelle ei ole tarvetta saatika motivaatiota sen opiskeluun. Kyseisessä aloitteessa ei huomioida sitä hyötyä, jota ruotsin kielen osaamisesta saa esimerkiksi työnhaun yhteydessä monilla aloilla. Kyse ei ole ainoastaan ruotsinkielisen väestön palvelemisesta, vaan myös pohjoismaisen yhteistyön äärellä työskentelystä ja esimerkiksi jatko-opiskelumahdollisuuksien avaamisesta myös naapurimaamme suuntaan. Nyt puhun nimen omaan konkreettisista hyödyistä kieltä opiskeleville nuorille.
Pakkoruotsin poistamisen sijaan tulisi keskittyä uudistamaan kielen opetusta suuntaan, jossa sitä opettelevalle nuorelle konkretisoituisi kielen käyttö mahdollisuudet tulevassa työmaailmassa. Mielestäni tavan, jolla ruotsin kieltä opetetaan olisi aika muuttaa.

Tällä hetkellä suomenkielisissä kouluissa nuoret opiskelevat ruotsin kieltä useimmiten yhteensä kuusi vuotta peruskoulun ja toisen asteen aikana. Opetuksessa keskitytään pääasiassa sanaston ja kieliopin harjoittamiseen suoraan kirjasta, joka harvemmin on kovin motivoivaa. Ruotsin kielen opiskelu ajoittuu lisäksi useimmiten teini-ikään, jolloin kielen omaksumisen herkkyyskausi on jo ohitettu. Motivointi onkin (ruotsin) kielen oppimisen suurimpia haasteita. Opetus kaipaa selkeämpää linkkiä työelämän asettamiin vaatimuksiin ja konkreettisia tilanteita kielen oppimisen alustaksi. Annan tästä esimerkin.

Suomessa on käytössä myös toisenlainen polku ruotsin kielen oppimiseen.
Tätä väylää kutsutaan kielikylvyksi. Kielikylvyssä valtion toisen virallisen kielen opiskelu alkaa päiväkodista ja jatkuu asteittain vähenevänä aina yläasteelle saakka, jossa vielä vähintään puolet opetuksesta järjestetään kielikylpykielellä ja loput ns. äidinkielellä. Kielikylpy opetus tähtää äidinkielen ja toisen kotimaisen kielen yhtä vahvaan osaamiseen. Kielikylpy opetukselle tyypillistä on kielen oppiminen tekemisen ja puhumisen kautta esimerkin avulla. Tätä opetusmallia voitaisiin soveltaa ruotsin kielen opetuksessa myös peruskoulun puolella, muuttamalla opetustapaa käytännönläheisemmäksi kirjasta lukemisen sijaan. Tämä sopisi loistavasti uuden opetussuunnitelman mukaiseen ainerajat ylittävään opetukseen, yhdistämällä esimerkiksi 7-luokan kotitaloustunti ruotsin tunnin kanssa yhteisopettajuuden avulla.

Kielten opettajat usein sanovat, että kieltä oppii vain puhumalla ja sitä käyttämällä. Tätä kielikylpypedagogiikassa käytettävää filosofiaa toivoisin, että sovellettaisiin myös peruskoulujen ruotsin kielen opetukseen. Kieleen kohdistuvan oppivelvollisuuden poistamisen sijaan oppilaille tulisi motivoinnin nimissä avata kieleen liittyviä mahdollisuuksia ja kultuuria sekä tarjota enemmän tilaisuuksia kielen käyttämiseksi konkreettisissa tilanteissa.

Vivian Ljungqvist
Helsingin nuorisoneuvoston puheenjohtaja

Sijainti:
Helsinki
Tila:
PROCESSED
Vastaus:

22.1.2020

RUOTSIN KIELEN OPETUKSEN MUUTTAMINEN

Hei,

Kiitos aloitteestasi ja ehdotuksestasi kehittää ruotsin kielen opetusta kouluissamme!

Kielten opiskelun motivointi on minusta myös mielekäs tapa tarkastella asiaa. Vastasin viime vuoden loppupuolella viittaamaasi pakkoruotsia koskevaan aloitteeseen siten, ettei Helsinki kannata toisen kotimaisen kielen muuttamista vapaaehtoiseksi. Käytännössä ei olisikaan edes mahdollista muuttaa toisen kansalliskielen asemaa kaupungin omilla päätöksillä. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialalta saamani vastauksen mukaan toimiala pitää tärkeänä molempien kotimaisten kielten vahvaa asemaa ja sitä, että kaikki oppivat niitä perusopetuksen ja toisen asteen opinnoissa. Toimiala haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että perusopetuksessa ja toisella asteella opiskeltavista oppiaineista päätetään eduskunnassa. Opetuksessa noudatetaan kulloinkin voimassa olevaa valtakunnallista opetussuunnitelmaa, tuntijakoa ja siihen kuuluvia oppiaineita.

Kielenopetuksen on oltava motivoivaa ja merkityksellistä, jotta kielen oppimiselle on edellytykset. Opetus tulee suunnitella siten, että oppilailla on mahdollisuus vaikuttaa opiskeltaviin sisältöihin ja oppimistapoihin. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla opettajille tarjotaan monipuolisesti täydennyskoulutusta ja heitä kannustetaan kehittämään opetusta. Suomen- ja ruotsinkielisten päiväkotien, koulujen ja lukioiden yhteistyötä tulisi tiivistää, jotta eri kieliä puhuvat voisivat oppia toinen toisiltaan. Näin myös ruotsin (ja suomen) kielen oppiminen muuttuisi merkityksellisemmäksi ja motivaatio kielen oppimiseen kasvaisi.

Kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla tarjotaan toimintakaudella 2020- 2021 ruotsin opettajille mahdollisuus tutustua kielikylpyopetukseen ja kehittää opetustaan soveltaen sen pedagogisia käytänteitä. Helsingissä on lisätty kielikylpyopetuksen polkuja vuosina 2016-2019, mikä osaltaan lisää ruotsin osaamista sekä positiivista suhtautumista ruotsin kielen oppimiseen. Hakijamääriä seurataan vuosittain ja kielikylpyopetusta lisätään tarvittaessa.

Kannustan olemaan aktiivinen kouluissa ja osallistumaan ehdotuksilla opetuksen käytännön suunnitteluun!

Hyvää alkanutta kevätlukukautta!

Lisätiedot: Anja Vallittu, kaupunginsihteeri, puhelin: 310 36046, anja.vaIIittu (a) hel.fi
Satu Koistinen, pedagoginen asiantuntija, puhelin: 310 23444, satu.koistinen (a) hel.fi

Ystävällisin terveisin

Pia Pakarinen
Apulaispormestari

Heli Kinnula
suunnittelija
Kulttuurin ja vapaa-ajantoimiala, nuorisopalvelut
PL 5000, 00099 HELSINGIN KAUPUNKI
p. 09- 310 89 144, 041 -5121 707


Kategoria:
Koulu ja opiskelu
[fbcomments]