Haluan aloittaa tämän aloitteen kertomalla eräästä episodista, mikä tapahtui eräässä Prismassa vappuna:

Olin ostamassa simaa, tuota perinteistä vapun juhlajuomaa. Kuten tiedetään, simassahan ei erityistä alkoholisisältöä ole, kyseisessä pullossa 0,7 tilavuusprosenttia, eikä tarkoitukseni ollut mitenkään juopua – eikä se oikein olisi ollut mahdollistakaan. Hämmästykseni olikin suuri, kun kassa pyysi henkilöllisyystodistusta. Lopputuloksen voi jo arvata: sima jäi kassalle. Tilanne on sinänsä varsin erikoinen, sillä Suomen lainsäädännön mukaan alkoholijuomana pidetään vain niitä aineita, jotka sisältävät yli 1,2 tilavuusprosenttia etyylialkoholia. Toisin sanoen, alle 1,2 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä juomia, kuten esimerkiksi simaa tai alkoholittomia oluita tai siidereitä, saa myydä alle 18-vuotiaille. Kuitenkin, kaupat useimmiten kieltäytyvät myymästä edellä mainittuja tuotteita alaikäisille vedoten esimerkiksi “lasten suojeluun alkoholin haitoilta”.

Vaikka tämä ei niinkään kaupungin päätäntävaltaan kuulu, kuvastaa tilanne vahvasti suomalaisten suhtautumista alkoholiin. Se nähdään ”peikkona”, pahana asiana, jolta kansalaisia tulisi suojella. Mielikuva on yleinen kaikkialla – se hallitsee julkista keskustelua, lainsäädäntötoimia ja kouluopetusta. Kyseinen mielikuva ja sitä seuraavat uskomukset kumpuavat koulusta ja siitä, miten meitä jo lapsena ja nuorena opetetaan alkoholiin suhtautumaan.

Opetus kouluissa keskittyy pitkälti liiallisen alkoholinkäytön vaaroista pelottelemiseen. Opettajat puhuvat siitä, kuinka – kärjistäen – yksikin tippa muuttaa sinut alkoholia himoavaksi hirviöksi, joka kuluttaa kaiken hereilläoloaikansa juomiseen, ja joka menettää kaikki ihmissuhteensa, työpaikkansa ja jonka elämä tuhoutuu tämän yhden pienen tipan takia. Onko tämä se suunta, mihin me haluamme nuoremme opettaa?

Suurin osa alkoholin huonoista puolista keskittyy nimenomaan humalahakuiseen juomiseen. Valitettavaa on, että suomalainen yhteiskunta hetkellä rohkaisee nuoria humalahakuiseen juomiseen, vaikkakin tahtomattaan. Alkoholi nähdään ikään kuin salaisena ja kiehtovana asiana. Sen lisäksi, alaikäisten on hankala saada mietoja alkoholijuomia tai edes täysin alkoholittomia oluita, siidereitä tai viinejä. Sitten kun niitä saadaan, juodaan kuin kirjaimellisesti viimeistä päivää, sillä seuraavasta mahdollisuudesta ei ole tietoa.

Tämähän ei ole vastuullista alkoholinkäyttöä. Suomalaisten suhtautuminen alkoholiin on päinvastainen esimerkiksi monin Keski-Euroopan maihin. Esimerkiksi Saksassa jo 14-vuotiaat voivat nauttia mietoja tislaamattomia alkoholijuomia, kuten olutta, siideriä tai viiniä, ravintoloissa ja muissa anniskelualueissa huoltajansa kanssa. 16-vuotiaat voivat nauttia näitä juomia yksin, ja 18-vuotiaat voivat nauttia kaikkia alkoholijuomia, myös tislattuja. Jopa Tanskassa, joka on Pohjoismaa, ikäraja miedoille alkoholijuomille on 16 vuotta! Tämä opettaa ihmiset jo nuorena vastuullisiksi alkoholinkäyttäjiksi, joiden tarkoitus ei ole niinkään humaltua humaltumisen takia, vaan viettää mukavaa aikaa.

Vastuullisella alkoholinkäytöllä on myös positiivisia vaikutuksia terveydelle. Harvardin yliopisto on todennut, että yli sata tieteellistä tutkimusta osoittavat, että alkoholinkäyttö pienissä ja keskisuurissa määrissä laskee riskiä kuolla sydäninfarktiin, aivohalvaukseen ja muihin sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin noin 25-40 prosentilla. Myös 2-tyypin diabeteksen riski vähenee.

Myös sosiaaliset vaikutukset ovat selviä. Vastuullinen alkoholinkäyttö parantaa henkilön ihmissuhteita ja tuo heille uusia ystäviä. Alkoholi kuuluu vahvasti sosiaaliseen kanssakäymiseen – iloon, onnistumisiin, juhlintaan, elämään.

Kouluissa onkin siirryttävä moderniin alkoholikasvatukseen, jossa korostetaan vastuullisen alkoholinkäytön hyötyjä. Kouluissa on enemmän kerrottava siitä, mitä vastuullinen alkoholinkäyttö on ja mitä se ei ole. Keskittyminen alkoholismin vaaroista pelotteluun ei hyödytä ketään – nuoret juovat silti ja hyvä niin. Mikä nuoria oikeasti hyödyttäisi olisi keskittyminen niihin toimintatapoihin, joiden avulla alkoholinkäyttö pysyy hallinnassa ja jotka kasvattavat nuoria vastuulliseen sosiaaliseen kanssakäyntiin.

Suomalainen alkoholipolitiikka kaipaa kipeästi uudistusta. Uudistus on hyvä aloittaa tulevista sukupolvista, eli kouluista. Haluaisin lopettaa tämän aloitteen vielä kaukaiseen toiveeseen: toivon, että vielä jonain päivänä minun elinaikanani alkoholin ikäraja Suomessa laskettaisiin 16 vuoteen.

Sitä päivää odotellessa.

Miro Maaranen
toimialaryhmän puheenjohtaja
Helsingin nuorisoneuvosto