Vertsien vetämän leirin tunnelmia Fallkullasta

Saavuin Fallkullan kotieläintilalle keskiviikkona hieman puolenpäivän jälkeen auringon porottaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Päivän tehtävänä oli jututtaa Fallkullan ”vertsejä” eli vertaisohjaajia, jotka vetävät nuoremmille kävijöille päiväleiriä kesäkuun ensimmäisinä viikkoina. Fallkulla on nuorisoasiainkeskuksen toimipaikkojen keskuudessa ainutlaatuinen; tulijaa tervehtivät jo alueen reunalla ennemmin maalaismaisemaan kuin kaupunkilähiöön kuuluvat pellot ja rakennukset. Lehmät kuitenkin loistivat aitauksista poissaolollaan, mutta syy siihen selvisi peremmälle astuessa – ne olivat toisen lapsiryhmän kanssa kävelylenkillä ja kävelivät säyseästi riimuissaan minua vastaan. Fallkullassa oli muutenkin liikkeellä paljon eri-ikäisiä kävijöitä, kuten kauniina kesäpäivänä sopii odottaakin.

Nici ja Oona vuohiaitauksessa.

Päärakennuksen viereisestä vuohiaitauksesta löytyi etsimäni leiriläisten porukka. Leiriläiset istuskelivat vuohien vieressä ja Helsingin kaupungin ehkä sympaattisimmat duunarit (vuohet) nauttivat ansaituista rapsutuksista ja tarjotuista herkkupaloista. Leiriläisten kanssa aitauksesta löytyi kolme vertaisohjaajaa, jotka esittelivät itsensä: Oona (14) on toinen leirin vastuuohjaajista ja Saara (15) sekä Nici (13) ovat leirin ohjaajina. Kaikki leirin vertsit ovat olleet 1-2 vuotta toiminnassa mukana ja jo sitä ennen muutaman vuoden aktiivisina kävijöinä. Vertsit ohjaavat pienempien leiritoimintaa melko lailla itsenäisesti; Fallkullan nuoriso-ohjaajat kävivät aina välillä tarkistamassa että homma toimii ja olivat muutenkin jatkuvasti lähettyvillä saatavilla, mutta heidän ei tarvinnut juurikaan puuttua toiminnan ohjaamiseen. Jotain kertoo sekin, että leiriläiset puhuvat vain ”ohjaajista” ilman turhia etuliitteitä.

Vuohia ja leiriläisiä kuvatessani Nici juoksi nurkan takaa vedellä täytetyn suihkupullon kanssa ja alkoi kastelemaan muita vertsejä. Nopeasti tuli selväksi, että Nici oli kuitenkin tehnyt hienoisen virhearvioinnin; hän oli yksin, tyttöjä oli kolme ja mikä pahinta, heillä oli käsillä vesiletku. Onneksi aurinko kuivasi nopeasti kastuneet vaatteet leiriohjelman seuraavaa ohjelmanumeroa, ”ohjaajien stailausta” odotellessa. Leiriläisten odotellessa ohjelman alkamista päärakennuksen terassilla taustalta kuului lampaiden huutelua; jälkikäteen kuulin, että lammaslauma oli hämmentynyt neljän pässin lähdettyä edellisenä päivänä Bengtsårin leirisaarelle loppukesäksi. Ilmankos, kaverit hukassa!

Ohjelmassa oleva ”ohjaajien stailaus” on ensimmäinen varsinainen ohjelmanumero maanantaina alkaneella leirillä, kertoivat vertsit päivän jälkeen. Stailauksessa leiriläiset jaettiin viiteen ryhmään, jotka kaikki saivat yhden vertaisohjaajan tuunattavakseen. Käytössä oli Fallkullan puvustoa, kasvomaaleja ja muita sekalaisia tarvikkeita. Leiriläisten piti myös keksiä tuunaamalleen hahmolle nimi, kotipaikka sekä taustatarina. Vertsit olivat ihailtavan lehmänhermoisia pienten leiriläisten pyöriessä väkkäränä pitkin olohuonetta hakien erilaisia tarvikkeita, vaikka päivä on pitkä; nuoret olivat saapuneet paikalle jo aamuseitsemän jälkeen. ”Eräjörö on valmis!” ”Ota tää vielä!” ”Toi hattu meille!” ”Älä liiku, me ei saada tätä sulle kiinni!” Melkoinen hulina!

Leiriläiset päästivät mielikuvituksensa – ja kasvomaalit – valloilleen ja vertseistä kuoriutui mm. ”Rap-mummo”, ”Jukka Poika” sekä ”Siivousnakki”. Hahmot esittäytyivät yhteisesti pihalla ja pääsivät myös spontaanisti esittämään harrastuksiaan. Yhdeltä hahmoista irtosi jopa spontaani laulunpätkä! Yllätyksenä ohjaajat saivat seremonian päätteeksi vesiämpärin niskaansa, luontevasti jatkaen aiempaa vesisotateemaa. Päivän leirikirjeiden ja muun postin jaon jälkeen hieman voipuneen oloiset, mutta pirteät (joskin kosteat) vertsit kokoontuivat yläkertaan päivän purkupalaveria varten.

”Kaikista kivointa tässä hommassa on leiriläiset”, kertoivat Oona, Saara ja Nici sekä Hilma (13), Iina (13), Veera (14) ja Eveliina (14). ”Aika helppoa meillä on ollu leirillä koska leiriläiset on ollu tosi kivoja.” Nuorten mukaan leirillä ei alkuviikosta ole ollut erityisempää ohjelmaa, ainoastaan Fallkullan ”perusjuttuja” – tallihommia ja muita eläintenhoitoon liittyviä juttuja ja toki myös eläinten kanssa seurustelua. ”Se kuuluu tähän hommaan, ihan niin kuin Fallkullan peruskävijänäkin alusta asti.” Nuorten mukaan hommien tekeminen on itsestään selvyys kaikille kävijöille, vaikka hajuun oli aluksi vaikea tottua. Nyt sekin kuuluu jo pakettiin. Seuraavan päivän ohjelmassa leiriläisillä on ohjaajien etsimistä; ohjaajat piiloutuvat eri puolille kotieläintilaa ja leiriläisten tehtäväksi jää vihjeiden perusteella selvittää, missä kukin on. Nuoret kertoivat, että ovat saaneet suunnitella leiriohjelman melko vapaasti, joskin pohjana on ollut edellisen vuoden vertsien suunnittelema ohjelma. ”Ens vuonna tosin pistetään koko ohjelma uusiksi”, kertoivat nuoret. Koska leiriläisistä osa on ollut samalla leirillä jo edellisenä vuonna, on muutama jo pyytänytkin ohjelman uudistamista. Palaute leiriläisiltä on ollut edellisellä ja kuluvalla viikolla kuitenkin valtaosin positiivista; vaikka joskus ”leikkejä on ollut liikaa”, ovat leiriläiset maininneet erityisesti leirin nuoret ohjaajat mahtavina.

Vertsit tekevät viikon aikana – ja leiriä valmistellessa – valtavan työn ja ottavat hoitaakseen ison vastuun; kahdeksan vertaisohjaajaa toteuttaa ohjelmaa neljällekymmenelle 9-12 –vuotiaalle leiriläiselle, nuoriso-ohjaajien tukemana. Leirin vastuuohjaajat saavat tehtävästään pientä palkkaa ja muut vertsit palkitaan muulla tavoin. Osa Fallkullan n. 12 vertaisohjaajasta näkyy leiripäivänkin aikana eläintenhoitoon liittyvissä töissä eri puolilla tilaa sekä kahvilaa pyörittämässä. Pyörisivätkö Fallkullan leirit tai kotieläintilan toiminta ilman vertsien työpanosta? ”Kyllä varmaan pyörisi”, vastaavat nuoret, ”mutta ei tää ainakaan ihan samanlaista olisi.” Alueelta poistuessani kuulin pässien edelleen huutelevan aitauksessaan kadonneiden kavereidensa perään. Yksi vertsi rapsutteli rauhoitellen lajitoveriensa perään huutelevaa ja jututti samalla aitaa vasten nojaavaa silmät lautasina pässiä tuijottavaa pientä kävijää. Minä lähdin takaisin toimistolle ja huomasin jo pohtivani tulevan kesän kesätyövalintoja..

Teksti ja kuvat: Juha Kiviniemi

 

Fallkullan kotieläintilan kotisivut
Fallkullan vertsien toimintaryhmä ruuti.netissä