Ungdommens hjerte og smerte – nuorten konferenssi Trondheimissa

Ruudin ydinryhmä sai osapuilleen tasan vuosi sitten kutsun osallistua Norjan Trondheimissa järjestettävään Pohjoismaiden suurkaupunkien nuorisovaltuustojen ja nuorisovaikuttajaryhmien konferenssiin.

Lähdimme heti innolla suunnittelemaan ja selvittelemään mahdollisuuksia osallistua kyseiseen konferenssiin. Pohjoismainen yhteistyö on hyvin perinteikästä ja merkityksellistä meille suomalaisille, joten koemme olevamme myös kutsun saaneena etuoikeutettuja päästessämme osallistumaan tapahtumaan.

Osallistumispäätöksestä lähtien konferenssiin osallistumiseen liittyvät asiat ovat edenneet aina suurista onnistumisista, pieniin vastoinkäymisiin asti. Vuoden 2016 keväällä saimme kuulla päätöksen, jonka mukaan kuusi ydinryhmäläistä voisi osallistua tapahtumaan. Siitä hetkestä ei kulunut kovinkaan pitkään, kun sopiva tiimi oli jo kasassa.

Konferenssi oli alun perin tarkoitus järjestää viime syksynä, mutta meistä riippumattomien rahoitusongelmien vuoksi konferenssia on jouduttu siirtämään useaan otteeseen. Lopulta, muistaakseni marraskuussa lopullinen vahvistus saapui ja olimme valmiita suuntaamaan kohti läntistä rajanaapuriamme.

Myös matkaan lähtevä joukko ydinryhmäläisiä on matkan varrella muuttunut esimerkiksi yo-kirjoitusten vuoksi ja tässä lopullisessa matkaryhmässä matkaan lähtivät todella tasokas kokoonpano helmikuisena torstai-aamuyönä: Jani ’’alainen’’ Alanen, Eerika ’’fam’’ Aalto, Valtteri ’’King’’ Heinonen, Mina ’’dat boi’’ Storbjörk, Jim ’’alfa’’ Koskinen sekä Kasper ’’gusbur’’ Olenius. Mukana matkalla olivat myös Ruudin ydinryhmän vastuuohjaaja Joni Oksanen sekä Ruudin suunnittelija Inari Penttilä.

TORSTAI 2.2.2017

Tapasimme Helsinki-Vantaan lentoasemalla aamuvarhaisella kello 5:30. Eräät nimeltä mainitsemattomat henkilöt vetivät all nighterin, jolloin nämä henkilöt olivat lopulta valveilla hurjat 42 tuntia. Lentomme SAS:in Bonbardier CRJ-190 mallisella lentokoneella lähti kello 7:30.

Oslon puolella vastassa oli ikävä tieto. Ryhmällä oli aikaa vaihtaa lentokonetta vain 45 minuuttia, jonka aikana ryhmän piti odottaa laukkujaan, mennä tullin läpi check iniin sekä juosta Oslon lentokentän toiselle puolelle. Tasokas ryhmä ehti loppujen lopulta kokonaisuudessaan juosta lentokoneelle, vain 30 sekuntia aikaisemmin sen lähtöä. Mahdollinen myöhästyminen olisi ollut konferenssille todella vaikea asia.

Jatkolento sujui vaihtoa paremmin. Maisemat Norjan yllä olivat suorastaan henkeäsalpaavat ja aika kului kirjaimellisesti ”kuin siivillä”. Matkaa Trondheimin lentokentältä jatkoimme lentokenttäbussilla ja kaupungin keskustassa meitä oli vastassa yhteyshenkilömme Jon Arne Grendal.

Konferenssi järjestetään aivan Trondheimin kantakaupungin ytimessä, kulttuurikeskus Isakissa. Kokouspaikalla meidät otettiin vastaan erittäin lämpimästi ja myös ensimmäinen ruokailu Norjassa oli edessä. Ruoka oli kasvisruokaa, mutta tällä kertaa ei kovin hyvää sellaista.

Konferenssin ensimmäinen ohjelmanumero oli ns. ”kick-start”. Homma alkoi tanssimisella ja workshop –tiimien jakamisella. Minä ja Valtteri olimme ”En by for all” –nimisessä workshopissa.

Meidän workshopin ensimmäiset aiheet olivat niin sanottu ”elävä kirjasto” ja muihin osallistujiin tutustuminen. Tämän ”kirjaston” aiheena oli ymmärtää erilaisia ihmisiä ja heidän taustojaan, erityisesti kaupunkisuunnittelun näkökulmasta. Meille kokemuksiaan kävikin kertomassa esimerkiksi eräs pyörätuolissa istuva tyttö. Ohjelma oli hauskaa ja opettavaista. On tärkeää ymmärtää, miten rakennetaan toimiva kaupunki kaikille.

Lopuksi vuorossa oli vielä päivän lopetus ja majoittautuminen. Norjan hintataso tosin yllätti meidät ja esimerkiksi allekirjoittanut maksoi miltei kymmenen euroa ranskalaisista. Tämän reissun jälkeen, Suomi tuntuu hintatasoltaan erittäin edulliselta paikalta vierailla ja elää.

Ennen nukkumaanmenoa juttelimme vielä muiden maiden edustajien kanssa ja vaihdoimme kokemuksia esimerkiksi nuorisovaikuttamisesta. Pitkän päivän jälkeen oli hyvä painaa pää tyynyyn ja muistella, miten hyvää yötä sanottiinkaan ruotsiksi. Hyvää yötä.

Jani & Valtteri

PERJANTAI 3.2.2017

Aamulla heräsimme ja lähdimme matkaan kohti ISAK:ia. Matka kesti noin 30min mikä tuntui pidemmältä noin aikasin aamusta. Kuljimme pitkin kaunista aamu-Trondheimia ja lopulta pääsimme perille.

Päivä alkoi yhteisellä ohjelmalla Kahoot:in merkeissä. Sen jälkeen menimme väsyneinä, mutta iloisina kohti workshoppejamme. Siellä aloimme työstämään jokainen omaa yhteistä teostamme, osa meistä arkkitehtuurista installaatiota, osa visuaalista kuvataideteosta.

Tapahtui lounas, jota seurasi yhteisten töiden jatko. Siitä palasimme saliin keskustelutilaisuuteen aiheena pakolaisuus, maahanmuutto ja uskonnolliset vainot ja kulttuurien ristiriidat. Keskustelua veti norjalainen TV-julkkis Leo Ajkic, joka on itsekin maahanmuuttaja Bosniasta.

Siitä Ydinryhmäläiset pääsivät shoppailun pariin. Eri kaupat ja puoli Trondheimiä tuli kierrettyä. Palasimme taas ISAK:iin, jossa meitä odotti pitsa ja konsertti. Osa meistä katsoi konsertin aivan edestä, osa otti rennosti vähän taaempana. Konsertin jälkeen hieman tanssahdeltiin ja sosialisoiduttiin Tanskalaisten konferenssitoveriemme kanssa.

Myöhemmin illasta palasimme hostellillemme pienen kauppareissun kautta. Päivä oli työntäyteinen, tehokas, mukava, innostava ja ajatuksia herättäviä.

Kasper & Mina

LAUANTAI 4.2.2017

Aamu alkoi ihanasti. Linnut lauloivat… tai oikeastaan herätyskello soi, mutta melkein sama asia! Tosiaan teimme normaalisti omat aamurutiinit ja aloimme pakkaamaan. Söimme aamupalaa ja lähdimme bussilla kohti ISAK kulttuurikeskusta. Janilla oli syntymäpäivä, joten delegaatiomme lauloi bussissa Janille kunnon synttärilaulut.

Kun saavuimme perille, niin meille tarjottiin pientä purtavaa ja meidät ohjattiin saliin. Salissa Janille laulettiin uudestaan ja hän sai palan kakkua. Jatkoimme ryhmissämme työskentelyä. Päivä meni nopeasti. Ehkä pieni haikeus leijailee mielen ympärille. Oli ollut koko ajan niin hauskaa, että lähtö tuntui vähän surulliselta. Mutta itkulle ei ollut aikaa.

Kun pienryhmät saivat työnsä valmiiksi, niin jokainen esitteli oman ryhmänsä tuloksia. Leffaryhmän työ oli todella hieno. He tekivät videon siitä miten ihmiset lainaavat puhelintaan paikalliselle nuorelle ja ”ulkomaalaiselle”.

Me jouduimme lähtemään vähän aikaisemmin tanskalaisten kanssa. Menimme bussilla lentokentälle yhdessä. Lentokentällä kaikki meni hyvin, tai ehkä melkein. Ryhmä halusi käydä syömässä viimeisen kerran. Kun olimme menossa portille ja aikaa oli runsaasti niin tuleekin kulutus että tulkaa äkkiä portille. Hädissämme juoksimme portille ja ehdimme koneeseen.

Laskeuduimme noin 2,5 tunnin jälkeen Amsterdamiin. Teimme viimeiset tuliaisostokset kentällä. Pian koitti Helsingin koneeseen nousu ja kotimatka alkoi. Moni nukkui lennon aikana, koska meillä oli ollut rankka päivä. Helsinkiin saavuimme myöhään, vasta 23.55.

Oli kiva palata kotiin. Lentokentällä jokainen lähti väsyneenä omin keinoin kotia kohti. Tämä matka jää varmasti meille jokaiselle mieleen koko loppuelämäksi. Jos joku kysyisi haluaisimmeko mennä uudestaan, vastaus olisi varmasti kyllä.

Jim & Eerika